sunnuntai 10. elokuuta 2014

Kausi lähenee loppua

Myöhästyneenä minäkin kirjoittelen, kaipa se kesäloma ja helteet vähän tuota ajantajua heikentää ;)
Huippistehisläiset ovat lomailleet heinäkuussa ja palasimme treenaamaan lähes kaikki 30.7 kun olimme pyytäneet Ansu Leimanin pitämään meille treenikerran. Osoittautui tosi hyväksi ajankohdaksi tuo, tuli sellainen takaisin töihin lomilta herättely. Kiitos Ansu!

Seuraavaksi tosiaan on tulossa seuramestaruutta ja Helsingin piirimestaruutta, joihin molempiin olen Miilun kanssa menossa ja varmastikin moni Tehisläinen myös. Moni tehisläinen osallistuu myös ensi viikoloppuna HSKH:n tokoleiriin, leiri oli todella upea viime vuonna joten eiköhän vähintään yhtä hieno leiri ole tulossa tänäkin vuonna ja mikä parasta, tokoa koko viikonloppu täynnä!!

Uuden kauden Tehikseen hakukin päättyi juuri, joten jännityksellä odotellaan elokuun puolen välin jälkeen tietoa, että ketkä ovat ensi kauden tehisläisiä :). Meidän seurassa on hieno ja aktiivinen tokoileva jäsenistö, joten valinnanvaraa tavoitteellisista kandidaateista varmasti on.

Tätä Tehiskautta ei olekaan enää montaa kertaa jäljellä, nopeasti se vuosi meni. On ollut mielenkiintoinen ja opettavainen vuosi ja on ollut hienoa tutustua uusiin ihmisiin ja treenata tehisläisten kanssa.
Kiitos Huippislaiset ja Haastajat tästä kaudesta :)

Ja huikean suuret onnittelut Suomen Tokomaajoukkueelle Joukkuekullasta ja erityisesti vielä yksilökisoista onnittelut Katjalla ja Zenille hopeasta ja Jessicalle ja Macille 4.sijasta!
Upeita suorituksia kaikilla ja upea tää meidän laji!



torstai 24. heinäkuuta 2014

tauko tekee hyvää..

..parempi myöhään kuin ei milloinkaan (oma blogivuoroni hieman myöhästyi), hiljaa hyvä tulee, vähän on parempi kuin ei ollenkaan ja muita tavanomaisia mietteitä :)

Oma tehiskauteni on ollut kovin erilainen kuin aikaisemmin. Sen sijaan että olisin treenannut ahkerasti olen joutunut opettamaan itselleni että parhaita tuloksia ei saada aikaan sillä että vaan treenaa, treenaa ja treenaa. Jossain vaiheessa huomasin että koiraharrastuksessani käytän enemmän aikaa ja omia resurssejani erilaisissa vastuutehtävissä, ja kun vihdoin olisi aikaa omien koirien kanssa treenaamiseen, se tuntuu siinä vaiheessa jo pakolliselta taakalta "pitäisi vielä ehtiä treenatakin". Tällä asenteella treenatessa eivät tulokset voi olla kovin loistokkaita, ainakaan mun ja koirani kohdalla.

Samaan aikaan olen myös käynyt alati jatkuvaa kamppailua siitä kuka ja millainen koirankouluttaja olen, mikä on minun linjani, miten haluan tehdä asiat, miten kouluttaa koirani. Mitä tehdä kun kymmenet (kas jos ei sadat) näkevät koirani tietynlaisena koirana jonka kanssa pitäisi toimia tietyllä tapaa ja se toisi hyviä tuloksia. Itsekin uskon kyllä että koirani on sellainen koira, ja olisi varmasti jonkun johdonmukaisemman ja tiukemman ohjaajan kanssa jo paljon pidemmällä, mutta kun minä en ole sellainen kouluttaja, minä haluaisin viedä kaiken eteenpäin ainoastaan vain kivan ja hauskanpidon, vapaaehtoisuuteen perustuvan kouluttamisen kautta. Tässähän kummittelee myös sellainen jo treenattujen vuosien haamu että Hupsin tokomotivaatiota ei alunperin opetettu mitenkään huolella vaan ennemmin keskityttiin pikkutarkkoihin pikkuasioihin ja argumentit "koiralta voi vaatia kun motivaatio on kunnossa" eivät oikeastaan päde. Sitä vaan on monen ulkopuolisen vaikea nähdä että motivaatio ei ole sitä mitä haluaisin, tai haluaisin sen olevan rakennettu, kun kyllähän koira kuitenkin tekee jne. Itse kuitenkin tiedän että myöhemmin rakennettu ja päälle korjailtu motivaatio ei ole niin vankalla pohjalla kun se voisi olla.

Monesti sanotaan ja itsekin aina sanon koulutettaville että koulutuksissa käymisen juoni oppimisen lisäksi on oppia poimimaan ne omalle koiralle sopivat jutut, mutta ehkäpä se on myös oppia poimimaan ne itselle sopivat jutut. Se että koirasta saadaan jotain irti kun paikalla on kouluttaja kertomassa joka hetki miten toimia, on vielä todella kaukana siitä että ohjaaja osaisi ja pystyisi toimimaan samoin itse treenatessaan, joten ihan oikeasti on tärkeää omaksua ne ajatukset ja tavat joita pystyy itsekin käyttämään. Suurin osa treeneistä kun kuitenkin taidetaan tehdä ihan itse.

Kuulostaako siltä että en ole aikonut ottaa mistään opikseni siitä miten muut näkevät koirani? ;) no ei ihan niinkään. Olen tässä ajassa oppinut että koirani ei mene rikki jos siltä vaaditaan (no aika kaukana rikki menemisestä, kun eihän sitä oikeestaan ees kiinnosta jos sille sanoo jostakin ;) ) Silti olen muistanut että se ei ole se mun tapani kouluttaa asioita. Olen kukkahattu-naksuttelija ja sellaisena ajattelin pysyä. Paitsi että, olen kuitenkin pikkuhiljaa rakentanut joitakin sääntöjä, oikeesti tärkeistä asioista ja opetellut olemaan välillä tiukka ja jämpti. (eihän sitäpaitsi selkeys ja mustavalkoisuus sulje pois sitä että olisi ainoastaan ja vain kiltti, tosin koirani vaatii välillä myös edes pientä tiukkuutta selkeyden lisäksi..) Mutta jatkossakin meidän tärkein kriteeri tulee olemaan että tekemisen, niin treeneissä kuin kisoissa on oltava kivaa molempien mielestä, ja koiran täytyy näyttää iloiselta. Aika näyttää mihin asti päästään, ja kuinka kauan siinä kestää, mutta haluan kuitenkin nauttia ihan jokaisesta treenihetkestä matkan varrella, koska sen takiahan minä tätä lajia harrastan, koska se on kivaa, en saavuttaakseni jotakin. Jos joku liike onnistuu, mutta koira ei näytä siltä miltä haluan, täytyy miettiä miksi, mitä sille voisi tehdä jotta saadaan siitä parempi. Agilityssä erilaiset ohjaus/treenaus/henkilö ideologiat tuntuvat yleistyneen. Tokon puolella en ole nimiin törmännyt, mutta ajattelin jatkossa harjoittaa "Musta tuntuu"-ideologiaa :)

Mututokon:n pääpilareina on oman itsensä, itselleen sopivien menetelmien ja oman koiransa tunteminen. Asioiden miettiminen itse, omien visioiden kautta. Miten saisin koirani tekemään asiat siten kuin haluan niin että se tehdessään näyttää siltä miltä minä (=ei tuomarit, ei kouluttajat) haluan?

---

Mitäs ollaan puuhailtu. Ollaan pidetty Hupsin kanssa noin kuukauden totaaliloma tokosta. Aiemmin olin yleensä kauhistua jos tuli puheeksi että jotkut pitävät kuukauden mittaisia tai pidempiäkin lajitaukoja. No useampi laji auttaa tässä kun niitä voi jaksottaa, mutta totta puhuen, ollaan oltu arkiviikot tekemättä oikeastaan mitään treenaamiseen liittyvää.

Tauko tuo myös tarvittua etäisyyttä omaan tekemiseen. Itse jään todella helposti kiinni virheisiin ja epäkohtiin, asioihin jotka eivät ole vielä sellaisia kuin haluan, hyvien asioiden, tai edes kokonaisuuden näkeminen on silloin todella vaikeaa. Esim. pitkästä seuruukaaviosta saatan muistaa ainoastaan ne kohdat joissa koira on tiputtanut kontaktin, koska meillähän on se kontaktin tiputteluongelma.. Ohjatusta jää mieleen vain se merkillemenovauhti, koska meillähän on se hidas merkillemeno vauhti -ongelma. Tauon jälkeen videoin ensimmäiset treenit nähdäkseni olisiko taukoa vieläkin tarpeen jatkaa; miltä minusta itsestäni tuntuu katsella meidän tekemistä, kykenenkö näkemään jälleen myös jotain hyvää?

Pitemmälle tauolle meidät siis ajoi ajatus siitä että tokon treenaaminen on pakko, oikeastaan aika ikävä pakko. Tauon aikana muistin taas kuinka kivaa se on, ja miksi sitä teen. Virheisiin keskittymisestä pääseminen tulee varmasti olemaan pitkä opin tien joka ei yhdellä tauolla parantunut. Tauon aikana ehdin myös ihan vain miettimällä oppia koirastani. Asioita jotka ovat olleet nähtävillä koko aika, mutta jotka olen sivuuttanut kun olen aktiivisesti keskittynyt niihin huonoihin palasiin. Esim. kun aina on uskonut että tarpeeksi vaan hyviä toistoja niin hyvä siitä tulee, mutta oma koirani ei juurikaan voi tehdä toistoja peräkkäin, sen ensimmäinen toisto (jos kyseessä asia jonka osaa ja motivaatio ja mielentila yms. perusedellytykset ovat kohdallaan) on aina ilmeeltään paras, ja myös vauhdikkain. Jo toisella kertaa vauhti hidastuu ja koira ikään kuin alkaa miettimään että miksi näin, eikö asia mennyt oikein kun yritämme uudelleen? Tämä tuntuu koskevan meillä miltei kaikkea muuta paitsi kaukoja ja tunnaria. Jostain syystä niiden tekemisessä toistot eivät näy. Mutta ehkä ei tarvita toistoja, tarvitaan laadukkaita treenejä joissa treenattavat asiat on suunniteltu siten että ne vievät asioita eteenpäin. Olen miettinyt myös paljon koirani palkkaantumista ja tullut siihen tulokseen että vaikka se onkin hieman kaukana sellaisesta perinteisestä bordercollie mielikuvasta niin loppujen lopuksi se ehkä kuitenkin palkkaantuu tekemisestä, mielekkäästä tekemiseestä, jota toistot eivät sen mielestä aina ole, ja vaikka kuinka onkin itsenäinen, niin se että ihminen on aidon oikeasti tyytyväinen tuntuu merkitsevän paljon (siinä missä vanhempaa koiraani ei yhtään kiinnostaisi, niin kauan kuin nami tulee). Olen myös todennut itselleni että se että jos koirani kehästä tullessaan ei halua leikkiä kehänlaidalla odottavalla lelulla, niin onko sillä oikeasti niin mitään merkitystä jos se on vain hetkeä aiemmin siellä kehässä loikkinut iloisena minun kehuistani. Hassuista asioista sitä välillä tekeekin ongelmia..

Ainiin, mikä meidät tähän ajoi, no kaikkien tehtävien asioiden paino, väsyneet "pakko treenata"-treenit, surkeasti mennyt koe (joka myöhemmän tarkastelun jälkeen kun lopulta pystyin kuukausien jälkeen katsomaan videon ei oikeasti ollut niin surkea, mutta kun oma vika mielikuva oli "ei se edes leikkinyt") ja halu lopettaa siinä oravanpyörässä ennen kuin koiran, ja mun, tokomotska on lopullisesti pilalla. Toki oli myös kova pala, kun etukäteen suunnittelemani aikataulu tavoitteet osaamisen ja tulosten suhteen (sm-osallistumisoikeus) eivät toteutuneet. Tai sen verran minulla oli viisautta että ei niitä pakolla lähdetty edes yrittämään, aikaa ja mahdollisuuksia olisi voinut olla, Aika pian kyllä ymmärsin, että jos sinne joskus päästään, niin haluan osallistua luottavaisin mielin, koiran kanssa johon ja jonka osaamiseen voin luottaa täysin, sen sijaan että miettisin mitä ei ehditty treenata kuntoon. Nyt tuntuu, että tuo keväinen ojanpohja alkaa olla tutkittu, ja suunta on jälleen treenien pariin positiivisin mielin. Itse asiassa odotan tulevaa treenikautta innolla, olen tehnyt jo treenisuunnitelmia ja toiveena olisi toki saada tarvittavat tulokset ensi kesän sm:n, mutta jos en voi viedä sinne koiraa jonka osaamisesta voin olla ylpeä "se on näin makee, ja ihan itse olen opettanut" niin sitten ei auta kuin harjoitella lisää :)

Tehisblogiin kun saa kirjottaa vuorollaan mitä vaan haluaa, niin kirjoitimpa nyt tällaisen vuodatuksen :)

Tämä kausi on oikeastaan antanut meille paljon, ehkä vähän eritavalla kuin aiemmat joissa kehityttiin liikeosaamisessa, häiriönsiedossa yms. Tänä kautena suurin arvo on ehkä ollut omalla henkisellä kehittymisellä ja sillä että olen vihdoinkin saanut järjestettyä tähän lajiin liittyviä asioita mielessäni hieman terveempään järjestykseen, toko ei ole koko elämä, tokon pitää olla kiva osa sitä elämää.

Laitetaas loppuun vielä Hupsin treenivideo, tältä näyttää tauon jälkeen (pahoittelut ohjaajan jalkojen esittelystä, mutta oli aikas helle) https://www.youtube.com/watch?v=gkOp6nXafnE
Tiedän, voisin listata sieltä ne kaikki virheet ja asiat joita pitäisi vielä treenata, mutta olen oppinut jälleen keskittymään edes hieman muihinkin asioihin. Sanotaan vaikka niin että seuraaminen näytti ajoittain juuri sellaiselta kuin miltä haluan sen näyttävänkin, arvostaa sitä etujalkojen nostelua sitten tuomarit tai ei ;)

Ja loppuun vielä mainos, tehishaku kaudelle 2014-2015 on nyt avoinna. Jos olet arvokisatasolla kisaava tai sinne tähtäävä koirakko ja haluaisit kuulua HSKH:n huippuun edustusporukkaan, niin hae ihmeessä mukaan! (toivottavasti kukaan ei säikähdä tätä blogitekstiä, mun mietteisiin ja väsymykseen on taustalla monen vuoden seura- ja rotuyhdistysaktiivisuus, tehis oli yksi niitä positiivisia asioita jotka halusin jättää luopuessani suurimmasta osasta vastuitani ja osallisuuksiani tuossa keväämmällä)

Lisätietoa ja hakuohjeet: https://docs.google.com/document/d/1Zz6qccDMpCHLB4pZRpt7B-PrT68tKBZApdZxXanPHqA/edit?usp=sharing&pli=1

Sanna & Hups toivottelevat kaikille nautinnollista kesänjatkoa iloisten tokotreenien merkeissä

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Paluu arkeen - vai palataanko sittenkään ihan arkiseen aherrukseen?

Äsämmien jälkeen on aika palata arkeen. Vai onko sittenkään? Hieno tapahtuma Porissa on nyt takanapäin, mutta meitä tokoharrastajia hemmotellaan vielä monella kivalla tokoaiheisella tapahtumalla ensi kuussa. Heinäkuu mennee monilla palautumiseen Isoista Kisoista, ehkä jopa tokoloman merkeissä, mutta heti elokuun alussa pääsemme nauttimaan Maailman Parhaiden Toko-koirakoiden suorituksista, kun TOKO:n MM:t järjestetään pitkästä aikaa Suomessa Maailman Voittaja -koiranäyttelyn yhteydessä. Villi veikkaukseni on, että valtaosa Toko-tehisläisistä löytyy jokaisena kolmena toko-päivänä kyseisen tapahtuman katsomosta, jos ei jopa talkoohommista. Lisää tietoa 6.-8.8. järjestettävästä tapahtumasta löytyy: http://www.worlddogshow2014.fi/fi/tapahtumainfo/tottelevaisuuskokeen-mm-kilpailu

Viikko MM:ien jälkeen on luvassa HSKH:n jäsenille järjestettävä TOKO-leiri, joka järjestetään Hartolassa Kunkkulan koirakeskuksessa, kuten viimekin vuonna. Viime vuonna leiri järjestettiinkin eka kertaa vastineena jo pidemmät perinteet omaavalle seuran agilityleirille. Meno oli niin mukavaa ja koulutukset vallan päteviä, että ainakin itse ilmoittauduin tämänvuotiselle leirille asap, jotta varmistaisin paikkani leirillä. Ja niin taisi tehdä moni muukin Toko-tehisläinen. Marko ja Merja lupautuivat myös kouluttamaan muita koirakoita. Koulutuspaikat leirille ovat käsittääkseni jo täynnä, mutta jos mukaan pääsy vielä kiinnostaisi, varasijoille voinee vielä ilmoittautua, ja ihan varmasti kuunteluoppilaspaikkoja on vapaana. Useinhan toko-koulutuksista saa paljon irti vain kuuntelemalla, vaikka ei pääsisi juuri sillä kertaa mukaan oman koiransa kanssa. Leiri-ilmo löytyy: http://www.hskh.net/images/stories/Toko/HSKH_Tokoleiri_2014.pdf

Viikko leirin jälkeen onkin aika testata niin leirillä taitonsa huippuun asti hioneiden kuin jossain muualla samaa tehneiden seuran Toko-koirakoiden osaamistaso ja järjestys, kun lauantaina 23.8. järjestetään HSKH:n TOKO:n seuramestaruuskoe. Nyt en muista, onko tokon seuramestiksillä pitkät perinteet, mutta ainakin viime vuonna sellainen järjestettiin. Kiva puoli kyseisessä kokeessa on, että se on rajoitettu vain seuran jäsenille, joten mukaan pääsy lienee melko varmaa. Pääkaupunkiseudullahan toko-kokeet täyttyvät usein nopeasti, eivätkä kaikki halukkaat mahdu aina mukaan, joten mukavaa, että seuran toko-koejaosto on anonut kokeen tällaisena. Toko-toiminta seurassa onkin nykyään niin mittavaa, että saman tien kokeeseen on varattu kaksi tuomaria, jotta mahdollisimman moni seuran jäsen mahtuu mukaan. Veikkaukseni on, että suurin osa Toko-tehisläisistä aikoo osallistua seuramestiksiin, joten sielläkin nähdään!

 

perjantai 11. heinäkuuta 2014

Tehikset SM-kisoissa

Tämän vuoden TOKOn SM-kilpailut järjestettiin Porissa 5.-7.7.2014.

HSKH oli lähettänyt kisoihin kaksi upeaa joukkuetta ja lisäksi yksilökilpailuissa kisasi useita seuralaisia. Molemmat TOKO-tehikset olivat hienosti edustettuina ja paikan päällä kisasivatkin haastajista Marko ja Jay, Merja ja Ruu, Sanna ja Hilda sekä Charlotte ja Koodi. Huippislaisista kisaamassa olivat Tiina ja Miilu, Carita ja Hurja, Mari ja Felix sekä Mirjami ja Kengu. Itse olin koko viikonlopun paikalla turistina, meillä Villin kanssa treenitilanne on sellainen ettei sitä viitsi lähteä SM-kisoihin esittelemään. Töitä kyllä tehdään, katsotaan josko sitä vielä kisakuntoon päästäisiin.

Viikonloppu oli säätä myöten mahtava! Kisapaikka oli oikein hyvä, lauantain kisat käytiin kaikkien luokkien osalta hiekalla ja sunnuntain finaali juhlallisesti stadionin viimeisen päälle hoidetulla nurmikolla. Kaikki tehisläiset onnistuivat suorituksissaan hienosti, pelkkiä 1. ja 2.tuloksia, wohoo!

Lauantain tulokset tehisläisten osalta:

Charlotte ja Koodi 192.00 AVO 1 sij.1/73
Marko ja Jay 184.33 AVO 1 sij.5/73
Sanna ja Hilda 260.00 EVL 1 sij. 50/103
Merja ja Ruu 226.50 EVL 2 sij.76/103


Carita ja Hurja 296.50 EVL 1 sij.9/103
Mirjami ja Kengu 277.50 EVL 1 sij.35/103
Mari ja Felix 244.00 EVL 2 sij.62/103
Tiina ja Miilu 235.50 EVL 2 sij. 70/103

Tämän päivän suurimmat tuuletukset johtuivat siis Charloten ja Koodin upeasta luokkavoitosta sekä Caritan ja Hurjan finaalipaikan lunastuksesta. Olipahan hienoa, kun kaikkien muiden hienojen onnistumisten lisäksi tällaisetkin napsahtivat omaan porukkaan. Mansikkana kakussa tietenkin HSKH:n joukkueet sijoittuivat huikeasti sijoille 3. (2.joukkue) ja 11. (1.joukkue)ja Caritan lisäksi Pesosen Heidi ja Fani saivat finaalipaikan sunnuntaille. Myönnetään, näitä kyllä juhlittiin illalla kuohuvan ääressä!

Sunnuntain finaalissa liikkeet suoritettiin kahdessa osassa ja sää oli helteinen. Yleisö ei päässyt kehän reunalle katsomaan vaan kannustaminen tapahtui katsomosta käsin, mutta kyllä meistä taisi ääntä ihan riittävästi lähteäkin. Oli ihan huikeaa päästä kannustamaan oman seuran koirakoita ja treenikavereita, hyvä te! Tässä henkilökohtaisen kilpailun lopputulokset, kympin sakissa sekä Hurja että Fani!

Henkilökohtainen kilpailu

Lopputulos


1 17 Tending Able Tiger borcol Enqvist-Pukkila Christa 295.00 309.75 302.38
2 5 Borderness Just Tosi borcol Ikonen Hanna-Mari 292.00 306.50 299.25
3 13 Tending Yep borcol Taskinen Satu 296.00 302.25 299.13
4 19 Somollis Tikka borcol Kivimäki Riitta 304.00 282.75 293.38
5 14 Stjerne borcol Hellman Maarit 290.50 293.50 292.00
6 2 Tending Pantheress borcol Korri Pekka 295.00 284.25 289.63
7 8 Wildmagpie's Muffin borcol Lavikka Emmi 299.00 274.50 286.75
8 6 Tending Outshine borcol Pesonen Heidi 288.50 284.50 286.50
9 16 Saunajaakon Alfa Romeo borcol Kuparinen Carita 296.50 274.00 285.25
10 7 Tending Jackknife borcol Selkämaa Kati 293.00 277.00 285.00
11 20 Lapintähti Dolina borcol Huotari Senni 288.50 280.25 284.38
12 3 Decathlete's Gallardo borcol Kuusisto Tiina 297.50 270.50 284.00
13 11 Maiskis Morinda auskel Ahtiainen Outi 298.50 269.25 283.88
14 1 Tending Mirage borcol Ojamies Maiju 291.50 275.75 283.63
15 9 Foxgrove's Canadian Sunrise novnou Raekannas Laura 297.00 265.50 281.25
16 18 Tending Intense borcol Leiviskä Mari 298.00 261.00 279.50
17 10 Tending Xenon borcol Rannikko Timo 290.00 269.00 279.50
18 12 Tending Joy borcol Jantunen-Korri Riitta 301.50 254.75 278.13
19 4 Tending Luminary borcol Büchtmann Katri 293.00 258.00 275.50
20 15 Agdalavallarnas Fly borcol Talasmäki Anne 300.50 236.00 268.25



Mahtava reissu kaikenkaikkiaan ja treeni-intoa tuli itsellekin roppakaupalla! Tehisläiset ovat kyllä edistyneet kauden aikana huikeasti ja se näkyi näissä kisoissa. Kokemuksesta tiedän, etteivät SM-kisat ole se helpoin paikka tehdä omaa parasta suoritusta, mutta te onnistuitte siinä. Kerran vielä mielettömän paljon onnea kaikille SM-kisojen tehisläisille, teistä voi olla ylpeä!!!







torstai 3. heinäkuuta 2014

SM-kisojen "etkot"


Viimeistelytreenit ennen SM-kisaviikonloppua. Teimme huippisten kanssa yhteiset paikkikset, EVL ja AVO. Haastajista paikalla olivat Katia ja Vissaa lukuun ottamatta kaikki. Marko teki Jayn kanssa vain paikalla-olon, Charlotte herkisteli Koodia omatoimisesti. Ruun kanssa tein paikkisten lisäksi AVO-koirille häiriöksi hyppynoutoa ja liikkuroituna ylivaikean tunnarin. Hildan repertuaariin kuului ruutu, tunnari ja kuunteluharkka-häiriö. Ripa teki VOI luokkaa.

Haastajien riveistä SM:iin osallistuu neljä koirakkoa; Charlotte&Koodi ja Marko&u  AVO luokassa, Sanna&Hilda ja minä&Ruu EVL:ssä yksilökisassa. Kovasti tsemppiä seuran joukkueille ja kaikille muillekin HSKH:ta edustaville!

Tehiskautta on jäljellä vielä elokuun loppuun asti. Kun aloitimme Haastajissa viime vuonna, opettelimme Ruun kanssa VOI-luokan liikkeitä. Tehiskauden tavoitteemme oli saada EVL-liikkeet valmiiksi, mahdollisesti jopa yksi koekäynti J Elokuun alkupuolella osallistuimme voittajaluokkaan ja saimme sieltä ykköstuloksen, komeat pisteet ja luokkavoiton. Päätin yhden ykkösen riittävän meille menolipuksi EVL:ään.  Koska tokon ”kuningasluokkaan” meno tuntui isolta askeleelta, en halunnut itselleni kovin pitkää kisataukoa, jottei osallistumiskynnys kasvaisi liikaa. Korkkasimme EVL:n marraskuussa, ykköstuloksella, kera luokkavoiton J  Kokemus oli ajatuksia herättävä ja mieleen tuli monta asiaa, joita olisi pitänyt harjoitella etukäteen. Pari kuukautta treenattiin ja sitten kisasimme ensimmäistä kertaa oman seuran kokeissa, jännittävä hallikisa, josta ykköstulos ja luokkavoitto.  Seuraavaksi suuntasimme tokoilemaan Mikkeliin, tuliaisina hyvä kakkostulos, kokemuksia rikkaampana taas, pää täynnä oivalluksia ja treenisuunnitelmia. Neljäs kerta toden sanoi; lähes päivälleen vuosi siitä, kun aloitimme kisaamisen elokuussa 2013, saavutti Ruu FI TVA arvon, Harri Laisin tuomaroimana.  J

Kulunut tehisvuosi on ollut varsin opettavainen. Omat tavoitteemme täyttyivät yli odotusten ja uusia tavoitteita mietitään J Toko on koukuttava laji ja parasta siinä on yhteinen tekeminen oman rakkaan karva-kamun kanssa. Toisinaan voi kokea highlighteja ja liidellä hetken korkella kuin kotka, tullakseen taas ammutuksi ankkana alas, mutta yhdessä tekemisen riemu seuraa jokaista askelta.  Lämmin kiitos kuluneesta kaudesta treenikavereilleni ja goutsille Marille J Sitä intiaanikesää odotellessa…

torstai 19. kesäkuuta 2014

Tokotehiscup 2014

Viikko sitten kisattiin viimeinen osakilpailu tokotehiscuppia. Olin ottanut itselleni koko cupin organisointivastuun, ja samalla pääsin upeasti seuraamaan monen aloittevan koiran kehitystä kolmen cupin aikana. Oli ilo todeta, miten hskh:n taso on vuosien varrella noussut huikeasti. Todella taitavia koirakoita oli mukana kisaamassa, sekä ylempien puolella harkkaamassa. Osa tietysti oli seuran ulkopuolisia koirakoita, jotka myös olivat vallan päteviä. Tokotehiscup on oivallinen tapa päästä koiran kanssa harjoittelemaan oikeita kisaolosuhteita ja halutessaan palkkailla välillä.

Tulokset koko cupin osalta:

 ALO-luokka 1. Osakilpailu 2. Osakilpailu 3. osakilpailu Yhteistulokset
1. kromfor ”Amos” Kirsi Narkiniemi 178,5 159,5 189 527
2. auspai ”Ampu”  Sari Kariluoto 175 165 164 504
3. slapko ”Mokka” Arja Varis 173,5 144,5 179 497
4. Auspai ”Xena” Tuuli Sistonen 156 184,5 340,5
5. Afgaani Hannele Lindfors 163 135,5 298,5
6. Pon ”Mizia” Wilma Puroila 121 163 284
7. Pon ” Iitu Mirja Puha 121 139 260
8. Walspa ”Wera”  Elina Kautto  191 191
9. Keesho  ”Säde” Anniina Jehkonen 190,5 190,5
10. Auspai ”Peppi” Elina Lopperi 187,5 187,5
11. Schape ”Jeccu”  Tuija Laurila 181,5 181,5
12. Auskel ”Bria” Eine Lähde 181 181
13. Auspai "Riemu" Jenni Sohlberg 178 178
14. Borcol ”Varma” Essi Degerstedt 133,5 133,5
15.  Espves ”Tuukka” Heini Mölsä kilp ulkop 0
16. Cavspa ” Sani Satu Turunen kilp ulkop 0
17. Cavspa ”Nekku" Satu Turunen kilp ulkop 0
18. Pitcol "Astra" Heidi Kemppainen kilp ulkop 0
19. Walspa "Muru" Jaana Dolk kilp ulkop 0
 AVO-luokka
1. Labnou ”Rambo” Eveliina Rinne 164 153 185,5 502,5
2. Cocspa ”Simo” Pirkko Soininen 160,5 164 132,5 457
3. borcol ”Freya” Nina Surola 148 (kilp ulkop) 181,5 190 371,5
4. Snauts ”Rassi” Elina Miettinen 135,5(kilp ulkop) 149,5 154 303,5
5. Keesho ”Bella” Pekka Karimeri 160 160
6. borcol ”Tara” Tanja Jämsä 144 (kilp ulkop) 0
7. Pitcol "Brontto" Heidi Kemppainen kilp ulkop

lauantai 14. kesäkuuta 2014

SM-kisoihin valmistautumista

Jatkoimme Oilin kanssa tehiksen leirillä sunnuntaina teemalla SM-kisoihin valmistavat treenit. Jaoimme kentän kahtia ja koirat tekivät vierekkäisissä kehissä liikkeitä samanaikaisesti. Nämä treenit osoittautuivatkin kaikille melko haastaviksi, mutta myös todella hyödyllisiksi! Esim. rinnakkin tehdyt luoksetulo ja nouto olivat monelle koiralle hankalia. Nopeasti koirat kuitenkin tottuivat häiriöihin ja rupesivat oikein tsemppaamaan. Tässä treenissä huomasi kyllä mitä asioita pitää vielä treenata ennen SM-kisoja.

Lounastauon jälkeen jatkoimme vielä samalla teemalla, mutta nyt kentällä oli useampikin koira saman aikaisesti. Tämä tuntui olevan koirille helpompaa kuin aamupäivän treeni, missä ainoastaan kaksi koiraa suoritti samaan aikaan. Oli kyllä hienoa seurata innokkaita ja motivoituneita tokokoiria, jotka eivät olleet pätkääkään kiinnostuneita muista kentällä treenaavista koirista vaan kaikki työskentelivät keskittyneesti yhdessä oman ohjaajansa kanssa.

Oilin treeni-ideoista innostuneina jatkoimme kehätreenejä keskiviikon tehistreeneissä. Yhdistimme huipputehiksen ja haastajatehiksen, jolloin saimme samanaikaisesti kaksi kentää käyttöömme ja jokaiselle vähän vieraamman treenikaverin avustajaksi.

Kehiä oli yhteensä kolme ja kaikissa kehissä oli samanaikaisesti yksi koira treenaamassa.Tällä kertaa minulle ja Kengulle haastetta ei tuntunut niinkään tuovan viereisessä kehässä työskentelevä koira vaan enemmänkin esim. kentällä olleet ylimääräiset merkit yms. Tällaisia häiriöitä pitää tehdä vielä paljon ennen SM-kisoja!

HSKH:n SM-edustusjoukkueisiin valitut tehisläiset:

Marko ja Jay, AVO
Charlotte ja Koodi, AVO
vara: Kati ja Vissa, AVO

Mirjami ja Kengu, EVL
Carita ja Hurja, EVL
vara: Merja ja Ruu, EVL